Salut ja kukkuu! Tämä on erittäin virallinen ensimmäinen blogaus mun elämässä. Tarkoituksena oli alkaa pitää päiväkirjaa gradun edistymisestä, siihen turhautumisesta ja kaikesta metafyysis-psyykkisestä, jota kyseisen tekeleen kasaamisprosessiin liittyy. Ostin jo ruutuvihon ja lisää lyijyä Viking Line -lyijytäytekynääni, kunnes tajusin jotain oleellista elämästä: miksi tehdä asiat yksinkertaisesti, jos ne voi myös tehdä aikaavievemmin, julkisemmin ja monimutkaisemmin? Kaiken lisäksi saan samalla ujutettua tänne sisältöä liittyen elämäni muihinkin osa-alueisiin, kuten kotikaupunkiini Brysseliin, ranskan opiskeluun, yleiseen itsensä kehittämiseen ja pätemiseen, joogaan ja pilatekseen, kasvisruokaan ja vihersmoothieihin. Sekä tietysti juustoihin. Juustot ovat näistä edellämainituista ehkä keskeisimmällä sijalla tämänhetkisessä elämäntilanteessani.
Mutta tähän tulee nyt muutos! Prioriteetit uusiksi! "Aloitin" gradun joskus puolitoista vuotta sitten, mutta käytännössä en ole juuri sylkäissytkään sen suuntaan nyt lähes vuoteen. Syy on ilmeinen: ällöttävä aikapula kokoaikaisesta työstä johtuen. Työt jatkuvat edelleen, mutta olen viime aikoina oppinut tehostamaan ajankäyttöäni siinä määrin, että puolen tunnin-tunnin päivittäinen gradusessio työpaikalla ei pitäisi olla täysin utopistis-optimistis-haihattelutavoite. Ja huom. tämä on ihan sallittua, koska työpaikallani ei tunteja lasketa. Olemalla superhirmunopea guaraanalla toimiva gradujänis voisi Iso gee jopa edistyä kohtalaisen kivasti tällaisella minimaalisellakin ajallisella panostamisella. Ehkä.
Joku voi tiestysti kysyä, mikä hemmetin järki on aloittaa blogin pitäminen, jos aika on muutenkin kortilla. Sitä kysymystä odotellessa.
Gradustani sen verran, että se surffailee valtiotieteiden sameissa vesissä. Pääasiassa - ja virallisesti - liikutaan viestinnän alueella, mutta välillä koukataan valtio-opin kautta. Avainsanoja ovat kansainväliset järjestöt, ulkomaanuutiset ja kansalaisuus. Ja demokratia. Ja pikkuisen julkisuus. Ja siihen vielä vähän globalisaatioteoriaa ja journalismia yleensä. Eli mulla ei oo aavistustakaan, miltä teoriaosuus tulee valmiina näyttämään, tuskin kovin kauniilta. Huokaus.
Kaikenlaisista laadullisista tavoitteista gradun sisällön suhteen luovuin n. viikko sen aloittamisen jälkeen. Jossain vaiheessa kirjoitan vielä tulikivenkatkuisen manifestin siitä, kuinka turha, ahdistava ja elämää rumentava konsepti koko pro gradu -instituutio on. Voisin kirjoittaa vaikka tältä istumalta kahdeksan 10-sivuista kevyttä esseetä, mutta en tosiaankaan yhtä 80-sivuista r a s k a s l e n t o i s t a opinnäytettä. Mutta eihän mua kukaan kuuntele. Onneksi voin kuitenkin täällä vuodattaa projektini tökkimisestä ja edistymisestä.
Tarkoituksena on ensin kehittää miellyttävä strategia Ison geen selättämiseen ja varmistaa optimaaliset olosuhteet (esim. tarpeeksi brietä jääkaapissa) ja sitten vaan ryhtyä iloisella mielellä hommiin. Ja uudistaa seuraavana päivänä strategiaa, joka osoittautui aivan liian kunnianhimoiseksi. Luvassa siis kaikenlaista pseudotieteellistä gradu survival kitiä, jenkkityylistä hapahapatusta, tehokkuusajattelua, tavoitesuuntautuneisuutta, visualisointia, inspiraation houkuttelua ja niitä optimaalisia olosuhteita. Elämä on liian lyhyt turhaan ahdistumiseen niinkin pienestä asiasta kuin gradu. Aion siis tehdä sen nylkemisestä mahdollisimman kivaa, nopeaa ja tehokasta. Aikataulua seuraa myöhemmin, nyt yritän vielä toipua blogin perustamisen aiheuttamasta alkushokista. Taidanpa hakea hieman juustoa rauhoittamaan levotonta mieltä.
Lähtölaskenta on alkanut. Jatkoa seuraa, seuraa hyvä ihminen sinäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti