Jänis työnsi päänsä pensaaseen

Haha. Hahahaha. Mä aloitin joskus pikkutyttönä tällaisen blogin, jolla on lapsellinen nimi ja aikuismainen karamelliaiheinen taustakuva. Muistaakseni lopetin blogin kirjoittamisen, koska lähdin neljän päivän työmatkalle, enkä palattuani enää muistanut, että olin perustanut blogin. Tai sitten iski mulle tyypillinen ujostelumieliala ja ajattelin, että onpa noloa kirjoittaa omasta gradustaan anonyymina johonkin blogiin, josta kukaan ei tiedä ja jota kukaan ei lue. Huh, mitä ihmisetkin kadulla ajattelee!

Mun blogin kaksi lukijaa eivät kuitenkaan pidä mua yhtä nolona kuin oikeasti olen, ja he ovat jopa vähän kyselleet Jäniksen hengentuotoksien tai –jätöksien perään. Elikä, elikä, teen paluun vinhasti loikkien internetin kaalimaalle.

Siinähän kävi sitten sillä tavalla, että lopetin gradun kirjoittamisen jotakuinkin aika pian viimeisen blogipostauksen jälkeen (20.9.2010), koska mitkään olosuhteiden optimoinnit ei todellakaan saaneet Jänistä asettumaan viittä minuuttia pitempään gradunnnnnnghn ääreen. Ei ennen kuin koitti Kunnian Kuukausi huhtikuu armon vuonna 2011. Pallona jalassa roikkuva työstressi helpotti erinäisistä olosuhteista johtuen noin kuukaudeksi, ja sattumalta törmäsin netissä teokseen Gradutakuu, joka opastaa, kuinka kirjoitetaan gradu kuukaudessa. Universumi puhui ja minä kuuntelin! ”Mulla on kuukausi aikaa, gradun voi tehdä kuukaudessa = minä teen nyt sen gradun kuukaudessa.” Ja tein. No, tulihan siihen taas kaikkea reissua ja ehdottoman välttämättömiä skumppajuhlia, että oikeastaan kirjoitin suurimman osan gradusta parin viikonlopun aikana. Vietin viimeisen vappuni opiskelijana lähinnä ruokapöydän ääressä huonossa asennossa sanoja nakutellen. Välillä ravasin kiukkuisen kierroksen olohuoneen ympäri ja huusin seinille sekä epäonniselle asuinkumppanille, että MIHIN MAISTERINTUTKINTOA OIKEASTAAN TARVITSEE. Kauheata elitismiä ajatella, että kandidaatintutkinto ei riitä ihmisarvoiseen elämään. Niin, ja olihan mulla sitten sekin ongelma, että koin hyvin vahvasti, että mun aivoja ja fysiikkaa ei ole luotu gradun kirjoittamista mahdollistaviksi. Että vaikka niin monet ennen mua on kirjoittaneet sen g-pläjäyksen, niin juuri minä en oikeastaan tule siihen ikinä pystymään.

Ja sitten kuitenkin toukokuun alkupäivinä palautin gradun. Kaksi viikkoa sen jälkeen, kun ohjaajani kertoi minulle kiertelemättä, etten voi mitenkään palauttaa gradua vielä moneen kuukauteen, koska sitä ei tultaisi hyväksymään eikä siinä itse asiassa ole paljonkaan järkeä. ”Niin niin, mutta mä palautankin sen vasta kahden viikon päästä eli kerro, mitä pitää tehdä.” Hän huokaisi puhelimeen ja alkoi luetella, mikä työssä oli pahimmin pielessä ja puutteessa. Lisäksi sain vielä huokausten täyttämiä sähköposteja, jotka yrittivät vielä kerran vakuuttaa, että minun pitäisi tehdä gradua ihan kaikessa rauhassa vielä kesän yli ainakin. Lapset, aina ei kannata kuunnella kokeneempia ja viisaampia, vaan tehdä omalla tyhmällä ja toimivalla tavalla hommat valmiiksi. 

Suurimmat valaistumisen hetket rankalla muutaman viikon (ja vuoden) gradutaipaleellani olivat:

1.     Valmis, keskinkertainen gradu on minulle tärkeämpi tavoite kuin viittä vaille valmis, hyvä gradu.

2.     Deadlinen asettaminen on pakollista. Ja sen kuvitteleminen, että taivaalta alkaa pudota alasimia ihmisten päähän, jos en pidä dediksestä kiinni. Huom., en tykkää putoavista alasimista.

3.     Tomaatit on hyviä eli 25 minuutissa saa aikaan vaikka mitä eli pomodoro-tekniikka muuttaa elämäsi silkaksi ketsupiksi.

En todellakaan osaa neuvoa, miten kirjoitetaan erinomainen gradu tai miten gradun kirjoittamisesta voisi nauttia. Sen sijaan uskon ylläolevien valaistushetkien voivan auttaa sellaisia henkilöitä, joille keskinkertainen tai sitä huonompi gradu on riittävän hyvä, ja jotka haluavat saada gradun valmiiksi NYTHETIIHANKOHTA, eivätkä esim. puolen vuoden päästä. Lyhyt kärsimys, suuri palkinto. Se sanoinkuvaamaton tunne, kun kirjautuu viimeistä kertaa WebOodiin, ja huomaa kaikkien opintosuoritusten hävinneen kurssilistauksesta ja korvautuneen hunajantuoksuisella ”Valtiotieteiden maisteri” –suorituksella <3

Rakkaat kaksi lukijaani: puskekaa, kiukutelkaa, vääntäkää, ruuvatkaa, juntatkaa sitä graduanne. Te ootte paljon parempia gradunkirjoittajia kuin mä, joten jos mä pystyin siihen, niin pystytte tekin (sillä erotuksella, että teidän graduista tulee kaiken lisäksi vielä tosi hyviä).  

PS. Ei vielä aavistustakaan, mistä tässä jänöblogissa tullaan jatkossa avautumaan, jos mistään. Ehkä hyvästä ruuasta (ml. porkkanat ja kaalinpäät), reissuista, suunnasta, paikoista, vihersmoothieista, leivoksista, kahvin merkityksestä henkiselle hyvinvoinnille, kehittymisestä, onnellisista päivistä. Vihreästä teestä, jossa seilaa Jordaniasta ostettuja ruusunnuppuja ja jota juodaan vähän kolhiintuneesta mukista aurinkoisena sunnuntaiaamuna suklaan kanssa.

Brysselistä, jossa olen saanut olla jo kolme vuotta jäniksenä kyydissä.