Vihersmoothien sietämätön keveys

En oikeastaan tykkää ruokahypetyksestä. Joku tarjoilee jonkun maailman vanhimman asian uudessa paketissa, ja yhtäkkiä Suomessa on voipula. Jengi vetää vuosikymmeniä kilokaupalla valkoista pastaa ja leipää, kunnes jossain alkaa karppaushypetys, ja eräänä kauniina päivänä maan vanhin pullatehdas tekee konkurssin. No se avokadopasta oli kyllä hyvää. Ja Frontside Ollie –hypetys oli ihan oikeutettua, koska se on niin hyvä biisi. Mutta se ei taida liittyä ruokaan.

Kuitenkin esim. vihersmoothien ympärillä kiehuva hypetys välillä kummastuttaa. Kyse on kuitenkin vain siitä, että ihmisten ja jänisten kannattaa syödä aika paljon vihreitä kasviksia. Tai kasviksia yleensä. Ja hedelmiä ja yrttejä. Ja ne maistuu hyviltä, kun ne sekoittaa yhteen blenderillä. Vihersmoothie ei kuitenkaan uskoakseni lopeta aseellisia konflikteja, paranna ihan kaikista sairauksista (vilustumisesta ja krapulasta kylläkin) tai saa edes ihoa hehkumaan. Nykyään itse asiassa, kun kuulen puhuttavan vihersmoothiesta, ajattelen ensimmäiseksi goji-marjoja, mulpereita, spirulinaa, siitepölyrakeita, maca-stevia-pakuriteetä ja muuta outoa. Minun smoothieissani on yleensä vain mustikoita, selleriä ja banaania. Tai porkkanaa, appelsiinia, selleriä ja omenaa. Tai pinaattia, mangoa ja selleriä. Tai mitä tahansa ja selleriä. En siis ihan ole hypetyksessä mukana, vaikka mielestäni useimpien ihmisten kannattaisi ainakin kokeilla sekoittaa smoothiensa muustakin kuin jäätelöstä, kaakaojauheesta ja rasvattomasta maidosta. (No tuo on kyllä oikeastaan pirtelö.)

Ja nyt, kun olen irtisanoutunut vihersmoothiehypestä, voinkin aloittaa siitä kohkaamisen. HEI OIKEESTI! Se on vaan niin hyvää! Ja siitä saa hitosti vitamiinei, hei! Se on kätevää! Sinne vaan pikkuisen nahistuneet porkkanat, yksi liian kirpeä greippi ja supermakea päärynä sekä kukkurallinen lusikallinen hunajaa, niin jo läks päivä käyntiin! Koska siitä tulee niin kevyt ja tasapainoinen olo. Etenkin meillä, joihin mikä tahansa placebo vaikuttaa vähintään yhtä tehokkaasti kuin oikea lääke. Kun tietää saavansa parhaan mahdollisen arsenaalin hyviä asioita elimistöön, sen myös tuntee lähes saman tien. Tai luulee tuntevansa, ihan sama. 

Tänään blenderin giljotiiniin tuomittiin seuraavat veikeät vihannekset:

SELLERIÄ <3 (huom. vihasin jotakuinkin sikana ennen kuin aloin käyttää smoothieissa. Nyt ei ole epätavallista, että iskee pakottava selleriHIMO ihan yhtäkkiä.)

porkkanaa (jänisten perusmättöö)

omenaa

inkivääriä (nuhakausi menossa)

kröhöm, niitä goji-marjoja

klementiiniä

mintunoksia

hunajaaaa!!

kylmää vettä

Niin, ja sellerit pakastimesta! Ostan aina isoimman jättisellerin, jota luomutiskiltä löytyy, käytän pari oksaa tuoreeltaan ja loput pilkon pakastimeen. Tälle ilmiölle ei ole mitään selitystä.

Tätä supernam-juomaa kului pari lasillista briellä ja viikunahillolla päällystetyn croissantin kera. Niin, ja päälle vielä mutteripannukahvit ja suklaakeksejä.

Viikonloppu kuluu osittain töitä tehdessä, mutta ei harmita, koska ulkona on harmaata ja lasissa oranssia. 

Jänis työnsi päänsä pensaaseen

Haha. Hahahaha. Mä aloitin joskus pikkutyttönä tällaisen blogin, jolla on lapsellinen nimi ja aikuismainen karamelliaiheinen taustakuva. Muistaakseni lopetin blogin kirjoittamisen, koska lähdin neljän päivän työmatkalle, enkä palattuani enää muistanut, että olin perustanut blogin. Tai sitten iski mulle tyypillinen ujostelumieliala ja ajattelin, että onpa noloa kirjoittaa omasta gradustaan anonyymina johonkin blogiin, josta kukaan ei tiedä ja jota kukaan ei lue. Huh, mitä ihmisetkin kadulla ajattelee!

Mun blogin kaksi lukijaa eivät kuitenkaan pidä mua yhtä nolona kuin oikeasti olen, ja he ovat jopa vähän kyselleet Jäniksen hengentuotoksien tai –jätöksien perään. Elikä, elikä, teen paluun vinhasti loikkien internetin kaalimaalle.

Siinähän kävi sitten sillä tavalla, että lopetin gradun kirjoittamisen jotakuinkin aika pian viimeisen blogipostauksen jälkeen (20.9.2010), koska mitkään olosuhteiden optimoinnit ei todellakaan saaneet Jänistä asettumaan viittä minuuttia pitempään gradunnnnnnghn ääreen. Ei ennen kuin koitti Kunnian Kuukausi huhtikuu armon vuonna 2011. Pallona jalassa roikkuva työstressi helpotti erinäisistä olosuhteista johtuen noin kuukaudeksi, ja sattumalta törmäsin netissä teokseen Gradutakuu, joka opastaa, kuinka kirjoitetaan gradu kuukaudessa. Universumi puhui ja minä kuuntelin! ”Mulla on kuukausi aikaa, gradun voi tehdä kuukaudessa = minä teen nyt sen gradun kuukaudessa.” Ja tein. No, tulihan siihen taas kaikkea reissua ja ehdottoman välttämättömiä skumppajuhlia, että oikeastaan kirjoitin suurimman osan gradusta parin viikonlopun aikana. Vietin viimeisen vappuni opiskelijana lähinnä ruokapöydän ääressä huonossa asennossa sanoja nakutellen. Välillä ravasin kiukkuisen kierroksen olohuoneen ympäri ja huusin seinille sekä epäonniselle asuinkumppanille, että MIHIN MAISTERINTUTKINTOA OIKEASTAAN TARVITSEE. Kauheata elitismiä ajatella, että kandidaatintutkinto ei riitä ihmisarvoiseen elämään. Niin, ja olihan mulla sitten sekin ongelma, että koin hyvin vahvasti, että mun aivoja ja fysiikkaa ei ole luotu gradun kirjoittamista mahdollistaviksi. Että vaikka niin monet ennen mua on kirjoittaneet sen g-pläjäyksen, niin juuri minä en oikeastaan tule siihen ikinä pystymään.

Ja sitten kuitenkin toukokuun alkupäivinä palautin gradun. Kaksi viikkoa sen jälkeen, kun ohjaajani kertoi minulle kiertelemättä, etten voi mitenkään palauttaa gradua vielä moneen kuukauteen, koska sitä ei tultaisi hyväksymään eikä siinä itse asiassa ole paljonkaan järkeä. ”Niin niin, mutta mä palautankin sen vasta kahden viikon päästä eli kerro, mitä pitää tehdä.” Hän huokaisi puhelimeen ja alkoi luetella, mikä työssä oli pahimmin pielessä ja puutteessa. Lisäksi sain vielä huokausten täyttämiä sähköposteja, jotka yrittivät vielä kerran vakuuttaa, että minun pitäisi tehdä gradua ihan kaikessa rauhassa vielä kesän yli ainakin. Lapset, aina ei kannata kuunnella kokeneempia ja viisaampia, vaan tehdä omalla tyhmällä ja toimivalla tavalla hommat valmiiksi. 

Suurimmat valaistumisen hetket rankalla muutaman viikon (ja vuoden) gradutaipaleellani olivat:

1.     Valmis, keskinkertainen gradu on minulle tärkeämpi tavoite kuin viittä vaille valmis, hyvä gradu.

2.     Deadlinen asettaminen on pakollista. Ja sen kuvitteleminen, että taivaalta alkaa pudota alasimia ihmisten päähän, jos en pidä dediksestä kiinni. Huom., en tykkää putoavista alasimista.

3.     Tomaatit on hyviä eli 25 minuutissa saa aikaan vaikka mitä eli pomodoro-tekniikka muuttaa elämäsi silkaksi ketsupiksi.

En todellakaan osaa neuvoa, miten kirjoitetaan erinomainen gradu tai miten gradun kirjoittamisesta voisi nauttia. Sen sijaan uskon ylläolevien valaistushetkien voivan auttaa sellaisia henkilöitä, joille keskinkertainen tai sitä huonompi gradu on riittävän hyvä, ja jotka haluavat saada gradun valmiiksi NYTHETIIHANKOHTA, eivätkä esim. puolen vuoden päästä. Lyhyt kärsimys, suuri palkinto. Se sanoinkuvaamaton tunne, kun kirjautuu viimeistä kertaa WebOodiin, ja huomaa kaikkien opintosuoritusten hävinneen kurssilistauksesta ja korvautuneen hunajantuoksuisella ”Valtiotieteiden maisteri” –suorituksella <3

Rakkaat kaksi lukijaani: puskekaa, kiukutelkaa, vääntäkää, ruuvatkaa, juntatkaa sitä graduanne. Te ootte paljon parempia gradunkirjoittajia kuin mä, joten jos mä pystyin siihen, niin pystytte tekin (sillä erotuksella, että teidän graduista tulee kaiken lisäksi vielä tosi hyviä).  

PS. Ei vielä aavistustakaan, mistä tässä jänöblogissa tullaan jatkossa avautumaan, jos mistään. Ehkä hyvästä ruuasta (ml. porkkanat ja kaalinpäät), reissuista, suunnasta, paikoista, vihersmoothieista, leivoksista, kahvin merkityksestä henkiselle hyvinvoinnille, kehittymisestä, onnellisista päivistä. Vihreästä teestä, jossa seilaa Jordaniasta ostettuja ruusunnuppuja ja jota juodaan vähän kolhiintuneesta mukista aurinkoisena sunnuntaiaamuna suklaan kanssa.

Brysselistä, jossa olen saanut olla jo kolme vuotta jäniksenä kyydissä.

AAAARGH, miten hyvää!! -vihersmoothie

Nyt tein kyllä niin herkkua vihersmoothieta, että oksat pois, risut ja männynkävyt, havuja p****le! Täältä pesee:

kaksi isoa kourallista salaattisekoitusta
neljä-viisi mintunoksaa
kokonainen mango <3
päärynä
n. 20 goji-marjaa
rkl kookosöljyä
0,5 cm pätkä inkivääriä
tl kurkumaa
seitsemän kuivattua aprikoosia
1/4 lime
vettä (ei liikaa, laitoin n. 1,5 dl)

Melkein kaikki ainekset ovat muuten luomua, ja etenkin mangon kohdalla eron tosiaan maistaa luomun hyväksi 6-0. Hedelmät kuutioiksi, muut vain sekaan ja annetaan pyöriä blenderin tehosta riippuen 30-90 s. Kaadetaan (näköjään) kaljalasiin. Nautitaan kera rauhallisen aamun ja syyskuisen ilman ja ollaan innoissaan edessä olevasta huippukivasta päivästä! Ei voi kovin metsään mennä, kun aloittaa tämänkin päivän edellämainitulla kombolla, auh ja ugh.

Superhyvä vegaaniraakaluomuhippisalaatti

Jösses, kun mä olenkin hyvä tekemään salaatteja! Tämä on yksi mun suosikeista. Se toimii, pelastaa, piristää, täyttää ja tuo hyvän mielen monenlaisissa tilanteissa: kun tulee maanantai-iltana kotiin 11 tunnin työpäivän ja after workin jälkeen, eikä jääkaapissa ole "mitään" (näitä aineksia mulla on aina!); kun ryöm... tuota käppäilee kotiin lauantaiyönä klo 5.25, eikä jaksa jonottaa ranskiksia; kun herää sunnuntaiaamuna klo 11.47, eikä jaksa lähteä hakemaan pizzaa (tää toimii itse asiassa aika paljon paremmin kuin pizza); kun on syönyt jotain tuhtia lounaaksi, eikä jaksa toistaa samaa kuviota illallisella; kun on kiire jne. jne. jne. Tää toimii aina. Joojoo, esteettisyys on sitten ihan toinen juttu, mutta vihersmoothieiden suurkuluttajana olen jo aikoja sitten hyväksynyt, että ruoka voi näyttää jo kertaalleen syödyltä ja olla silti maultaan nam-nam.

Luottosalaattini vakiovieraat: salaattisekoitusta (tammenlehvä, rucola, pinaatti ja joku anonyymi tapaus), ituja, kirsikkatomaatteja (Belgiassa on vielä melkein näiden sesonkiaika menossa...), avokado (puolikas per syöjä), pinjansiemeniä, toisinaan retiisejä. Eli sopii myös vegaaneille ja raakaruokahipeille. Lisäksi REILULLA KÄDELLÄ oliiviöljyä, mustapippuria ja ruususuolaa.  Tällä kertaa aineksista kaikki muut paitsi salaatit ja mustapippuri olivat luomua, sen kyllä maistaa. NAMI. Ja jälkkäriksi cookies and cream à la pikku hoo: luomuvaniljajäätelöä, johon murustetaan sekaan digestivetyyppinen keksi (joita saa myös luomuna, ainakin täältä). Tupla-NAMI. Tämä setti vie nälän, mutta on terveellistä, ja tuo energiaa ja pirteyttä aterian jälkeen, kun taas esim. pasta carbonara lähinnä vie sitä. Joskus, jos olen oikein nälkäinen, heitän sekaan vielä luomugraavilohta, joka on hämäävän kallista, mutta oikeastaan ei olekaan, koska se on niin hyvää ja täydellisen makuista, että sitä riittää yksi pieni siivu (kuulostaa epäloogiselta, mutta tuntuu pätevän aika moneen luomujuttuun - ei tule himoa, vaan jotenkin vaan tyytyy vähempään, koska se on parempaa kuin normi. No punaviini on ehkä poikkeus.). Ja kuten kaikkeen syötävään, myös tähän pätee universaali sääntö: aina voi lisätä hieman brietä ja saada vielä suloisemman makuelämyksen.

Opi ranskaa, osa 1.1.1

Jee, eiliset suuret suunnitelmat toteutui: gradusessio brysseliläisessä kahvilassa ja sen lisäksi vielä kotona oheiskirjallisuuden lukemista! Blogi on jo nyt parin päivän jälkeen osoittautunut hyödylliseksi välineeksi asettaa itsensä alttiiksi (potentiaalisesti) julkiselle häpeälle, ja vaikkei täällä vielä kävisi kukaan, eikä kukaan saisi koskaan tietää, teinkö oikeasti mitään Ison geen hyväksi tänään, se toimii sittenkin! Tai siis hetkinen. Se toimii sen takia, että minä tiedän jäikö suunnitelmat takapulpetista huutelun tasolle vai teinkö oikeasti jotain. Jee.

Olen tänään ehtinyt pohtimaan myös ikuisuusaihetta, ranskan kielen opiskelua ja oppimista. Oma kielitaito on sellaisella tasolla, että pystyn jutustelemaan ainakin yksinkertaisista asioista ranskaksi, mutta jos juttukaveri heittää sekaan kovasti kaikkia hassuja ilmaisuja jostain Marseilles'n suunnalta, niin tyydyn nyökyttelemään ja hymyilemään (tyypillisesti sellaisissa tilanteissa, joissa minulle on esitetty kysymys liittyen Sarkozyn politiikkaan).

Suurimmat ongelmat kielitaitoni suhteen liittyvät sanaston suppeuteen (osaan kyllä noin 13 juustolajiketta ranskaksi, mutta en esimerkiksi tiedä, miten sanotaan "sukka") sekä kuullunymmärtämiseen. Jälkimmäistä on aika paljon kivempaa harjoitella esim. katsomalla töllöä tai ranskalaisia leffoja, joten keskityn nyt antamaan ainakin yhden vinkin, jonka avulla sinunkin järkevä sanastosi voi kasvaa aika helposti aika kivasti.

Nimittäin. Asia on nyt niin, että niin mukavasti kun sillä pääseekin pätemään, että tietää ilmaisut époustouflant tai hémorroïde, niin kovin pitkälle näille sutkauksilla ei keskusteluissa vielä pääse (suom. henkeäsalpaava, peräpukama. Ei kannata ehkä viljellä samassa lauseessa, jos ranskan sanajärjestys ei ole täysin hallinnassa). Päinvastoin, suurin osa jokapäiväisestä keskustelusta kielessä kuin kielessä sisältää itse asiassa naurettavan pienen määrän sanoja, jotka taitamalla (ja tietysti kauniisti lausumalla) löytää varmaan ranskalaisen tyttö/poikaystävän (tärkein tavoite kielen osaamisessa, tietysti, höh).

Ratkaisu, hyvät naiset ja herrat, on hyvin yksinkertainen: opetellaan vaikka 1000 ranskan kielen yleisintä sanaa, mieluiten jossain järkevässä esimerkkilauseessa tai suuremmassa kontekstissa, ja töttöröö! ollaan jo ihan mukavalla tasolla kielessä.

Varoituksen sana lienee kuitenkin paikallaan. En ole ikinä opiskellut hindiä, joten en ehkä aloittaisi sen harjoittelua tällä menetelmällä. Tämä strategia tuottaa hedelmää luultavasti vain sellaisissa tapauksissa, kun henkilöllä on jo ainakin alkeet hallussa kieliopin suhteen. Ei siis kannata tankata, että est=on tai moi=minä, koska myös soit=on ja je=minä tietyissä tapauksissa.

Jos olet tehnyt saman kuin minä eli opiskellut lukiossa ranskan lyhyen oppimäärän eli tankannut sitä hemmetin kieltä kolme vuotta ja yrittänyt oppia jotain, voisi äkkiä kuvitella, että sanavarastosi on jo nyt vähintään 500-700 sanaa. Varmasti onkin, mutta eikö silloin ole kummallista, että todennäköisesti jopa vain 300 yleisimmän sanan joukossa on sinulle täysin uusia tai hyvin vähän käyttämiäsi sanoja? Minusta se on outoa (ja saattaa jopa kertoa jotain koulujemme kieltenopetuksen tehosta/tehottomuudesta). Katsotaanpa yleisimpiä sanoja sijoilla 200.-300.:

301.                     terre                  

302.                     gagner              

303.                     semaine           

304.                     acheter            

305.                     longtemps      

306.                     gars                    

307.                     chambre          

308.                     hé                       

309.                     côté                   

310.                     droit                  

311.                     rappeler           

312.                     lire                      

313.                     cas                      

314.                     mot                    

315.                     seulement      

316.                     voici                   

317.                     monter             

318.                     désolé              

319.                     quitter              

320.                     police                

321.                     suite                  

322.                     matin                

323.                     emmener        

324.                     toucher            

325.                     continuer        

326.                     devant              

327.                     fort                    

328.                     gros                   

329.                     enfin                 

330.                     pardon             

331.                     mari                   

332.                     là-bas                

333.                     importer          

334.                     papa                  

335.                     train                   

336.                     manquer         

337.                     raconter           

338.                     ensemble        

339.                     mauvais           

340.                     film                    

341.                     répondre         

342.                     garçon              

343.                     chéri                  

344.                     corps                 

345.                     celui                     

346.                     autres               

347.                     heureux           

348.                     loin                     

349.                     aucun                

350.                     pauvre              

351.                     sauver              

352.                     chaque             

353.                     retourner        

354.                     leurs                  

355.                     rencontrer      

356.                     coeur                

357.                     voler                  

358.                     fermer              

359.                     car                      

360.                     valoir                 

361.                     descendre      

362.                     feu                     

363.                     docteur            

364.                     suffire               

365.                     façon                 

366.                     important        

367.                     sembler           

368.                     super                

369.                     compter           

370.                     vers                   

371.                     joli                      

372.                     point                 

373.                     noir                    

374.                     hier                    

375.                     chien                 

376.                     guerre              

377.                     genre                

378.                     marier               

379.                     arme                 

380.                     cause                

381.                     endroit             

382.                     ordre                 

383.                     poser                

384.                     reste                 

385.                     pied                   

386.                     envie                 

387.                     près                   

388.                     fin                       

389.                     tiens                  

390.                     inquiéter         

391.                     d'autres           

392.                     bouger             

393.                     plutôt                

394.                     apporter          

395.                     photo                

396.                     décider             

397.                     ainsi  

398.                     certain              

399.                     aucune             

400.                     vendre

Nappasin listan täältä

Varmasti suurin osa noista on tuttuja muutaman vuoden lukio-opiskelun jälkeen, mutta osa ei, ja vaikka tunnistaisitkin kaikki sanat, osaisitko todella käyttää niitä? Ja kyse on kuitenkin vielä 300 suosituimman ranskan kielen sanan joukkoon mahtuvista ilmaisuista!

Haastankin itseni oppimaan ranskan 1000 käytetyintä sanaa  jouluun mennessä. Aikaa on runsain mitoin, mutta niin on sanojakin. Suurimman osan niistä pitäisi tietysti olla tuttuja, mutta ei suinkaan kaikkien, ja pakotankin itseni tällaisten sanojen kohdalla katsomaan superhyvästä Wordreferencesta missä yhteydessä niitä käytetään. Aloitan heti noista yllämainituista sanoista, koska sanat 1-200 ovat jo hallussa.

Ja taustamusiikiksi soimaan tietysti ihkun Jacques Brelin nyyhky Ne me quitte pas

Hyvä aamu, parempi gradu

Täydellisen aamun ainekset: herääminen pirteänä klo 6.15, loistaen kilpaa lämpöisen auringon kanssa. Puolen tunnin sessio joogaa, pilatesta ja muuta sekalaista itsensä vääntelyä. Suihkun jälkeen iso lasi vihersmoothieta, kaveriksi paahdettua luomuruisleipää, johon on lusikoitu puolikas avokado, ripoteltu ruususuolaa ja lätkäisty nippu ituja, pari tsiipaletta luomutomaattia. Eväät kainaloon ja parvekkeelle nauttimaan. Ah ja voih.

Tuollaisen päivänaloituksen jälkeen gradu, työt ja maailmanrauha tuntuvat todella helpoilta tavoitteilta. Siksi aionkin aloittaa Mission Gradun olosuhteiden optimoimisesta. Kaiken lisäksi olen tehokkaimmillani ja älykkäimmilläni klo 6-13, sen jälkeen vauhti hidastuu pikkuhiljaa, kunnes noin viiteen mennessä kaikki älyllistä ponnistelua vaativat tehtävät muuttuvat lähes mahdottomiksi. Joskus harvoin saatan päästä uuteen nousuun vielä iltakahdeksan jälkeen ja tykittää tekstiä vaikka kuinka, mutta tämän varaan ei voi laskea.

Miten siis edetä? Mun on panostettava siihen, että olen työpaikalla mahdollisimman ajoissa, jotta voin hoitaa päivän graduvelvoitteen alta pois ennen kuin aamuflow kääntyy iltapäivän koomaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun työni normaalisti alkavat kello 9, tulen työpaikalle jo klo 8 tai viimeistään 8.30 ja rysäytän kertaheitolla päivän g-nakin päin pläsiä.

Mitä esteitä meillä on? Matkapuhelimen torkkutoiminto. Vaikka kuinka päättäisin illalla klo 23.14, joka on tyypillinen nukkumaanmenoaika mulle, että pomppaan sängystä joogamatolle heti, kun kännykkä kajauttaa aamun ensimmäiset sulosointunsa, on lähes jokainen aamu yhtä taistelua aikaa, lämmintä peittoa, untuvatyynyn pehmeyttä ja omia sekavia ajatuskulkuja vastaan. Aamumieli toimii esimerkiksi näin: en kuitenkaan saa tehtyä gradua tai mitään muutakaan hyödyllistä, jos herään nyt, koska selvästi olen vielä hyvin väsynyt. Jep. Ja tähän krooniseen väsymykseenhän auttaa se, jos torkuttaa vielä kymmenen minuuttia lisää? Yksi vaihtoehto on tietysti mennä aikaisemmin nukkumaan, mutta käytännössä se ei ole kuitenkaan mahdollista ja oikeasti mulle riittää mainiosti seitsemän tunnin yöunet. Pitää vain omaksua tietty heräämisrutiini.

Ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan jotain kättä pitempää. Olen tykästynyt amerikkalaiseen hehkutustyyliin, self help -ajatteluun ja elämän tehostamiseen. Tavallaan se naurattaa, mutta usein sen kaiken life management -hötön seasta löytyy kuitenkin pari oikeasti hyvääkin neuvoa. Tällaisen esimerkin tarjoaa uskoakseni mainio Steve Pavlina artikkelissaan How to Become an Early Riser .Pavlinan mukaan aikaiset aamut helpottuvat huomattavasti, kun herää joka aamu samaan aikaan. Perinteinen näkemys siitä, että joka yö tulisi nukkua tietty tuntimäärä tai että myös nukkumaan pitäisi mennä joka ilta samaan aikaan, ei välttämättä olekaan se paras. Olen Pavlinan kanssa samoilla linjoilla sen suhteen, että keho voi tuntua "vaativan" enemmän nukkumista kuin on ehkä tarpeen. Viikonloppuisin saatan nukkua 10 tuntia yössä ja tuntea silti oloni väsyneeksi koko päivän. Toisaalta taas sellaisina ajanjaksoina, kun minun on ollut pakko herätä tiettyyn aikaan jokaisena arkipäivänä, ei väsymys tai torkuttamisilmiökään juuri vaivaa.

Nyt tavoitteenani on kuitenkin aikaistaa normaalia herätystäni yli tunnilla. Jos tulen yhdeksäksi töihin, minun on herättävä puoli kahdeksalta. Jotta saisin aamuun lisätunnin gradua varten, on minun noustavakin jo viimeistään puoli seitsemältä, mieluummin ja varttia aiemmin, jotta aamujoogallekin jää kunnolla aikaa. En kuvittelekaan, että pystyisin muuttamaan tämän tapani saman tien. Aion aloittaa rennosti ja aikaistaa herätystä vartilla muutaman päivän välein. Maanantaista lähtien herään siis viimeistään 7.15, ei neuvotteluita hra Torkun kanssa, vaan suoraan ylös ja asiaan. Muutaman viikon päästä olen toivottavasti saanut muutettua rytmiäni siten, että klo 6.30 heräämisestä tulee automaatti.

Ongelmaksi muodostuvat tietenkin viikonloput, mutta en ota tässä vaiheessa vielä stressiä niistä. Nyt alkavana viikonloppuna otan kevyen aloituksen (mutta kovat lukemat normaaleihin viikonloppuihin verrattuna): herätys klo 8.30. Tämä viikonloppu on optimaalinen tähän tarkoitukseen, sillä ensimmäistä kertaa viikkoihin ohjelmassa ei ole yhtään juhlimista. Tai no jotain pientä tietysti aina, mutta ajoissa kotiin, mars. Katsotaan, miten kokeilu lähtee liikkeelle, ja toisiko tämä tehokasta graduaikaa aamuihin. Huomenna on tarkoitus vetää kahvila-aamiainen hyvässä seurassa, nimittäin paikalle suosikkikahvilaani klo 10 ovat ilmoittautuneet Pikku hoon lisäksi myös Iso gee ja Vanha peecee.

ps. Tänään aamusmoothie oli seuraavanlainen yummy yummy -kombinaatio (ei yhtään makea, olisi voinut laittaa vielä pari aprikoosia lisää/lorauksen hunajaa sekaan):

150 g mustikoita (belgialaisia, ei valitettavasti luomua)
kaksi jättikourallista tuoretta pinaattia
viisi mintunoksaa (luomu)
banaani (luomu ja reilu)
0,5 cm pätkä inkivääriä
pari rkl auringonkukansiemeniä (luomu)
viisi kuivattua aprikoosia makeuttajina
tl kurkumaa
n. 20 goji-marjaa
vettä

No, join kylläkin vain puolet tuosta, loput sitten illalla tai huomenna. Tämän kaverina upposi hapankorppu-avokado-itu-yhdistelmä ja pari palaa tummaa, luomua mustikkasuklaata (kuvassa, lisäksi pari palaa myös ihan normia pähkinäsuklaata, koska se nyt oli siinä käden ulottuvilla kujertamassa). Lisäksi Yogi-teetä. LÄHES TÄYDELLISTÄ.Tähän lisäksi aurinkotervehdykset ja kappas: aineiston analyysi eteni (puolen tunnin ajan) kuin itsestään.

Ison geen tyriminen: lyhyt oppimäärä

Gradun kirjoittamisessa hyvä suunnitelma, kärsivällisyys, kiinnostus aihetta kohtaan ja kunnon istumalihakset ovat kaiken a ja ö. Aluksi pitää valita aihe. Mielessä pyörii kolmen viikon ajan toinen toistaan lennokkaampia tutkimusaiheita, mutta päädyt kuitenkin valitsemaan jonkun lapsellisen laajan kompromissiratkaisun vartti ennen kuin sinun pitää kertoa se graduohjaajallesi.

Seuraa tutkimussuunnitelman kirjoittamista. Ajatukset ovat kyllä huikean selkeinä söötin pääsi sisällä, joten kirjoitat ne sitten jossain vaiheessa paperille. Niin tietenkin - puoli tuntia ennen kuin sinun pitää esitellä tutkimussuunnitelmasi graduohjaajallesi ja muille gradusemmalaisille.

He antavatkin sinulle oikein hyödyllisiä vinkkejä ja mainiota kritiikkiä, kuten "kauheen mielenkiintoinen aihe", "vähän laaja aihe", "mä en itse tunne tätä aihetta ollenkaan" tai "tästä aiheesta on/ei ole kirjoitettu tosi paljon/yhtään graduja meidän laitoksella". Kirjoitat nyökytellen tämän tuloksekkaan opponoinnin hedelmät ylös jollekin paperille, joka hukkuu matkalla seminaari-istunnosta kaljalle. Itse tutkimussuunnitelmakin häviää johonkin koneen uumeniin, koska aivojasi ei ole ohjelmoitu huomioimaan kansiota, jonka nimessä on ruma sana: "Gradu". Paitsi tietysti viikkoa ennen kuin sinun pitäisi esitellä seminaarissa gradusi edistymistä. Raahaat kirjastosta kirjoja, jotka valitsit painavin tieteellisin perustein (pinkki kansi ja siellä vilahti johdannossa esimerkinomaisesti joku gradusi avainsanoista). Kirjoitat hajanaisia ajatuksia sieltä täältä ja näet muka hyvin selvästi niiden välisen yhteyden, jonka olet itse luonut harhaisessa mielessäsi. Tajuat gradusi sekavuuden kaksi tuntia ennen seminaari-istuntoa, joten päätät käyttää jäljellä olevan ajan Power Point -esityksen tekemiseen. Siihen saa liitettyä kivoja animaatioita, jotka korostavat sitä, ettei sinulla ole hajuakaan, mitä gradusi käsittelee. Mutta opponoijasi kyllä huomauttaa, että otsikko vaatii vielä vähän hiomista. Niin, ja hän bongasi tekstistäsi myös kaksi yhdys sana virhe ttä. KIITOS TÄSTÄ. Lähdet seminaarista, viimeisen kerran, koska saat työpaikan ulkomailta, ja vältät lukemasta vastedes yliopiston sähköposteja, koska siellä saattaa olla ystävällinen muistutus ohjaajaltasi, että gradu kannattaa tehdä nopeassa tahdissa valmiiksi, eikä jättää vuosikausiksi roikkumaan ja mikäs se sinun gradun lopullinen aiherajaus nyt taas olikaan.

Edellinen kertomus on luonnollisesti täysin fiktiivinen, ja toimii vain varoittavana esimerkkinä meille kuuliaisille opiskelijoille, jotka tekevät suunnitelman ja etenevät rationaalisesti kirjoitusprosessissaan ja suhtautuvat muutenkin tyynesti graduun, koska kyseessä on kuitenkin vain opinnäytetyö, eikä esimerkiksi iso haiseva möykky, joka jöpöttää sinun ja valt. tiet. maisterin tutkinnon välissä.

Hei ihan oikeesti. Kuka jaksaa kirjoittaa jotain gradua? Etenkin, kun elämässä on kaikkea sellaista kivaa kuten rauhalliset aamut, pitkät lounastauot, after work -kuohuviinit, joogatunnit, Brysselin lukuisat puistot, kahvilat, ranskiskiskat, leffafestarit, Gilmoren tytöt ja uusien mekkojen shoppailu. Ja muitakin velvoitteita, kuten ranskan opiskelu, hölkkäämisen aloittaminen sadatta kertaa ja junalla matkustelu Euroopassa.

Mutta hei sittenkin! Olisiko mahdollista tehdä gradun kirjoittamisesta ihan kivaa? Aihetta ei kannata yrittää vaihtaa mielenkiintoisempaan, koska kaikista aiheista tulee kuolettavan tylsiä kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun niitä pitää tutkia. On siis

1) optimoitava olosuhteet
2) jaettava homma siedettävämpiin kokonaisuuksiin, jotka voi tykittää kertarepäisyllä, vrt. laastarin irrottaminen karvaisesta käsivarresta
3) pidettävä mielessä tavoite eli valmis gradu ja ultimate tavoite eli valmis tutkinto ja supertavoite eli ahdistuksesta ja huonosta omastatunnosta irtautuminen.

Olen kuullut sellaisestakin näkökulmasta kuin "positiivinen asenne", mutten ymmärrä, miten se voisi mahdollisesti liittyä tähän aiheeseen.

Palaan optimaalisiin olosuhteisiin myöhemmissä postauksissa. Sellainen vihje kuitenkin tässä vaiheessa (koska tämä blogi ei kuitenkaan ole vain yhtä gradua), että tällaisista eväistä kun sekoittaa aamujuoman, jaksaa suhtautua vähän kivemmin jopa graduprojektiin:

Kuvassa minttupuska, limejä, mango, omppu, päärynä, avokado ja kookosöljyä. Kaikki luomua. Näistä valikoitu porukka pääsee huomenna aamulla mun blenderiin ja sitten vatsaan ja sieltä suoraan aivoihin lähettämään positiivisia viboja ja energiaa selättää iso gee - joka on kuitenkin vain opinnäytetyö.