Täydellisen aamun ainekset: herääminen pirteänä klo 6.15, loistaen kilpaa lämpöisen auringon kanssa. Puolen tunnin sessio joogaa, pilatesta ja muuta sekalaista itsensä vääntelyä. Suihkun jälkeen iso lasi vihersmoothieta, kaveriksi paahdettua luomuruisleipää, johon on lusikoitu puolikas avokado, ripoteltu ruususuolaa ja lätkäisty nippu ituja, pari tsiipaletta luomutomaattia. Eväät kainaloon ja parvekkeelle nauttimaan. Ah ja voih.
Tuollaisen päivänaloituksen jälkeen gradu, työt ja maailmanrauha tuntuvat todella helpoilta tavoitteilta. Siksi aionkin aloittaa Mission Gradun
olosuhteiden optimoimisesta. Kaiken lisäksi olen tehokkaimmillani ja älykkäimmilläni klo 6-13, sen jälkeen vauhti hidastuu pikkuhiljaa, kunnes noin viiteen mennessä kaikki älyllistä ponnistelua vaativat tehtävät muuttuvat lähes mahdottomiksi. Joskus harvoin saatan päästä uuteen nousuun vielä iltakahdeksan jälkeen ja tykittää tekstiä vaikka kuinka, mutta tämän varaan ei voi laskea.
Miten siis edetä? Mun on panostettava siihen, että olen työpaikalla mahdollisimman ajoissa, jotta voin hoitaa päivän graduvelvoitteen alta pois ennen kuin aamuflow kääntyy iltapäivän koomaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun työni normaalisti alkavat kello 9, tulen työpaikalle jo klo 8 tai viimeistään 8.30 ja rysäytän kertaheitolla päivän g-nakin päin pläsiä.
Mitä esteitä meillä on? Matkapuhelimen torkkutoiminto. Vaikka kuinka päättäisin illalla klo 23.14, joka on tyypillinen nukkumaanmenoaika mulle, että pomppaan sängystä joogamatolle heti, kun kännykkä kajauttaa aamun ensimmäiset sulosointunsa, on lähes jokainen aamu yhtä taistelua aikaa, lämmintä peittoa, untuvatyynyn pehmeyttä ja omia sekavia ajatuskulkuja vastaan. Aamumieli toimii esimerkiksi näin: en kuitenkaan saa tehtyä gradua tai mitään muutakaan hyödyllistä, jos herään nyt, koska selvästi olen vielä hyvin väsynyt. Jep. Ja tähän krooniseen väsymykseenhän auttaa se, jos torkuttaa vielä kymmenen minuuttia lisää? Yksi vaihtoehto on tietysti mennä aikaisemmin nukkumaan, mutta käytännössä se ei ole kuitenkaan mahdollista ja oikeasti mulle riittää mainiosti seitsemän tunnin yöunet. Pitää vain omaksua tietty
heräämisrutiini.
Ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan jotain kättä pitempää. Olen tykästynyt amerikkalaiseen hehkutustyyliin, self help -ajatteluun ja elämän tehostamiseen. Tavallaan se naurattaa, mutta usein sen kaiken life management -hötön seasta löytyy kuitenkin pari oikeasti hyvääkin neuvoa. Tällaisen esimerkin tarjoaa uskoakseni mainio Steve Pavlina artikkelissaan
How to Become an Early Riser .Pavlinan mukaan aikaiset aamut helpottuvat huomattavasti, kun herää joka aamu samaan aikaan. Perinteinen näkemys siitä, että joka yö tulisi nukkua tietty tuntimäärä tai että myös nukkumaan pitäisi mennä joka ilta samaan aikaan, ei välttämättä olekaan se paras. Olen Pavlinan kanssa samoilla linjoilla sen suhteen, että keho voi tuntua "vaativan" enemmän nukkumista kuin on ehkä tarpeen. Viikonloppuisin saatan nukkua 10 tuntia yössä ja tuntea silti oloni väsyneeksi koko päivän. Toisaalta taas sellaisina ajanjaksoina, kun minun on ollut pakko herätä tiettyyn aikaan jokaisena arkipäivänä, ei väsymys tai torkuttamisilmiökään juuri vaivaa.
Nyt tavoitteenani on kuitenkin aikaistaa normaalia herätystäni yli tunnilla. Jos tulen yhdeksäksi töihin, minun on herättävä puoli kahdeksalta. Jotta saisin aamuun lisätunnin gradua varten, on minun noustavakin jo viimeistään puoli seitsemältä, mieluummin ja varttia aiemmin, jotta aamujoogallekin jää kunnolla aikaa. En kuvittelekaan, että pystyisin muuttamaan tämän tapani saman tien. Aion aloittaa rennosti ja aikaistaa herätystä vartilla muutaman päivän välein. Maanantaista lähtien herään siis viimeistään 7.15, ei neuvotteluita hra Torkun kanssa, vaan suoraan ylös ja asiaan. Muutaman viikon päästä olen toivottavasti saanut muutettua rytmiäni siten, että klo 6.30 heräämisestä tulee automaatti.
Ongelmaksi muodostuvat tietenkin viikonloput, mutta en ota tässä vaiheessa vielä stressiä niistä. Nyt alkavana viikonloppuna otan kevyen aloituksen (mutta kovat lukemat normaaleihin viikonloppuihin verrattuna): herätys klo 8.30. Tämä viikonloppu on optimaalinen tähän tarkoitukseen, sillä ensimmäistä kertaa viikkoihin ohjelmassa ei ole yhtään juhlimista. Tai no jotain pientä tietysti aina, mutta ajoissa kotiin, mars. Katsotaan, miten kokeilu lähtee liikkeelle, ja toisiko tämä tehokasta graduaikaa aamuihin. Huomenna on tarkoitus vetää kahvila-aamiainen hyvässä seurassa, nimittäin paikalle suosikkikahvilaani klo 10 ovat ilmoittautuneet Pikku hoon lisäksi myös Iso gee ja Vanha peecee.
ps. Tänään aamusmoothie oli seuraavanlainen yummy yummy -kombinaatio (ei yhtään makea, olisi voinut laittaa vielä pari aprikoosia lisää/lorauksen hunajaa sekaan):
150 g mustikoita (belgialaisia, ei valitettavasti luomua)
kaksi jättikourallista tuoretta pinaattia
viisi mintunoksaa (luomu)
banaani (luomu ja reilu)
0,5 cm pätkä inkivääriä
pari rkl auringonkukansiemeniä (luomu)
viisi kuivattua aprikoosia makeuttajina
tl kurkumaa
n. 20 goji-marjaa
vettä
No, join kylläkin vain puolet tuosta, loput sitten illalla tai huomenna. Tämän kaverina upposi hapankorppu-avokado-itu-yhdistelmä ja pari palaa tummaa, luomua mustikkasuklaata (kuvassa, lisäksi pari palaa myös ihan normia pähkinäsuklaata, koska se nyt oli siinä käden ulottuvilla kujertamassa). Lisäksi
Yogi-teetä. LÄHES TÄYDELLISTÄ.Tähän lisäksi aurinkotervehdykset ja kappas: aineiston analyysi eteni (puolen tunnin ajan) kuin itsestään.
